Isoäidit, viisihatka ja ruohonleikkuri: miten nämä rahan nimet ilmestyivät
isoäiti
Zaur Zugumov kirjassaan "Venäjän ammattikieltä. Alamaailman historiallinen ja etiologinen selittävä sanakirja väittää, että sanaa "isoäidit" rahan merkityksessä käyttivät viime aikoina pääasiassa nuoret vallankumousta edeltävinä aikoina. Mutta jos tämän jargonin syntymisaika kielitieteilijöiden keskuudessa on kiistaton (eli se tosiasia, että "isoäidit" eivät ilmestyneet 1990-luvulla, vaan kuninkaallisen aikakauden aikana), hänen syntymätarinallaan on edelleen useita versioita.
Yhden yleisimmistä oletuksista mukaan rahaa alettiin kutsua "isoäideiksi" 1800-luvun jälkipuoliskolla liikkeeseen laskettujen uusien seteleiden ansiosta. Sitten ensimmäistä kertaa keisarien ja keisarinnan muotokuvia painettiin paperiseteille. Katariina II "sai" nimellisarvoksi 100 tavanomaista yksikköä. Kauan ennen sitä ihmiset kutsuivat Catherinea "isoäidiksi". Tämän vahvistaa historioitsija N. Sindalovsky artikkelissaan "Raha lähihistoriassa ja Pietarin urbaanissa kansanperinteessä".
Nykyisen kielen tuntija, runoilija, kirjailija ja tämän jargonin nykyaikainen Vsevolod Krestovsky kuitenkin vakuutti romaanissa "Pietarin slummit", että "isoäidit" kutsuttiin alun perin useiksi lyhdeiksi yhdistettyinä. Kuuluisa kielitieteilijä Vladimir Dal antoi samanlaisen määritelmän "isoäidin" käsitteelle. Krestovskyn mukaan, koska talonpoikaperheiden aikaisempi varallisuus laskettiin yksinomaan sadon, "isoäitien" lukumäärän perusteella, rahaa kutsuttiin vähitellen tällä tavalla.
Viisi taloa
Nuoret käyttävät edelleen termiä "pyatikhatka" T. Nikitinan kirjan "Nuorten slangi: selittävä sanakirja" sekä L. Zakharovan ja A. Shuvaevan "Nuorten slangin sanakirja" mukaan. seteleihin, joiden nimellisarvo on 500 tavanomaista yksikköä. Sanan "pyatikhatka" etymologian selvittämiseksi on palattava 100 ruplan seteliin, jossa on Katariina Suuren muotokuva.
Kielitieteilijä Y. Shinkarenko huomauttaa kuukausittain ilmestyvässä Ural-lehdessä julkaistussa artikkelissaan "Argon kannella eli valtakampanjassa", että 1800-luvun sadas seteli oli nimeltään "Ekaterinka" tai "Katerinka" ". Näin ollen 5 "Catherine" tai "katek" oli 500 tavanomaista yksikköä. Tästä syystä "viisi", joka lopulta muuttui "viisiksi".
Ruohonleikkuri
Venäläinen kielitieteilijä D. Ushakov kirjoitti omassa "Nykyisen kielen selittävässä sanakirjassa", että ruohonleikkuri on "hyvityslasku, jonka arvo on 1000 standardiyksikköä". Tämän sanan ilmestyminen Neuvostoliiton kansalaisten nykyiseen kieleen johtui jälleen uusien setelien julkaisusta, joka tapahtui 1900-luvun alussa, muutama vuosi vallankumouksen jälkeen. Sitten, valtavan inflaation ansiosta, valtio päätti painaa tuhannen seteleitä. Niissä olevat kirjoitukset tehtiin vinottain, minkä vuoksi ihmiset kutsuivat niitä "viistoiksi" tai "leikkureiksi".
On syytä huomata, että myöhemmin "leikkureiksi" kutsuttiin paitsi 1000 ehdollisen yksikön nimellisarvoisia seteleitä myös 100 ruplaa. Todiste tästä on ote Weinerien veljien kirjasta "Armon aikakausi", jossa Smoked kutsuu Zheglovin pelaamaan biljardia "raidallisilla", eli 50 tavanomaisella yksiköllä.